"Ilmeisesti."
"Me olemme siis isäntiä lähetystön hotellissa, ja ensi työksemme poikkeamme herrain Böhmer ja Bossangen pakinoille."
"Ei, ei läheskään", väitti nyt Beausire, "Te ette näy tuntevan erästä pääasiaa, jonka taas minä tunnen perinpohjin, kun olen elänyt hovissa. Puheena olevan laatuiseen toimenpiteeseen voi lähettiläs ryhtyä varsta sitten, kun hänet on oikein virallisesti päästetty kuninkaan puheille, ja siinä kohden, lempo soikoon, on aika vaara. Kuuluisa Riza-Bey pääsi kyllä Ludvig XIV:n luo Persian shaahin lähettiläänä ja oli niin julkea, että tarjosi hänen kaikkein kristillisimmälle majesteetilleen kolmenkymmenen livren arvoisia turkooseja, mutta hän oli perin taitava persiankielessä, ja vaikka hitto veisi, niin ei Ranskassa ollut ainoatakaan oppinutta, joka olisi voinut todistaa, ettei hän ollut kotoisin Ispahanista. Mutta meidät tunnettaisiin heti. Meille sanottaisiin suoraa päätä, että puhumme portugalinkieltä ihan ranskalaiseen tapaan, ja vastaväitteistämme huolimatta meidät pistettäisiin Bastiljiin. Pitää varoa."
"Mielikuvituksenne vie teidät kovin kauas, arvoisa yhtiötoveri", sanoi portugalilainen. "Me emme antaudu semmoisiin vaaroihin, vaan pysymme koreasti hotellissamme."
"Silloin herrat Böhmer ja Bossange eivät usko meitä oikeiksi portugalilaisiksi, oikeaksi lähetystöksi, kuten asia vaatii."
"Nuo herrat saadaan käsittämään, että meillä lähtiessämme Ranskaan oli yksinomaisena toimena ostaa tuo kaulanauha ja että lähettiläänmuutos on tapahtunut sillaikaa, kun olimme matkalla, ja silloin saimme myös määräyksen ruveta hoitamaan lähettilään virkaa. Tuo määräys on tarpeen vaatiessa näytettävä jalokivisepille, koska kerran täytyy se näyttää lähetystön sihteerille; mutta kuninkaan ministereille on varottava sitä näyttämästä, sillä semmoiset ovat uteliaita ja epäluuloisia ja voisivat rettelöidä monistakin pikkuseikoista."
"Niinpä niin", tuumivat läsnäolijat, "ei ruveta tekemisiin ministerien kanssa."
"Ja jos herrat Böhmer ja Bossange vaatisivat…"
"Mitä?" keskeytti don Manuel.
"Osan hintaa ennakolta", sanoi Beausire.