"Hyvä, se on samantekevä, sillä vaikkette ole rohjennut sitä kirjoittaa, olette ollut kylliksi raukka sen julkaisemaan… Sanon: raukka", toisti vieras kylmästi, "sillä aatelismiehenä tahdon tässäkin sopassa punnita sanojani. Mutta te ette saa kirjaimen mukaan käsittää sanojani, eikä se, mitä sanon, ilmaise ajatustani. Jos sen ilmaisisin, pitäisi sanoa: tuon kyhäyksen kirjoittaja on roisto, sen julkaisija on konna."
"Monsieur!" sanoi Reteau aivan kalpeana.
"Niin, piru vie, tämä on ilkeä juttu", jatkoi nuori mies yltyen, mitä enemmän puhui. "Kuulkaa nyt, sepustaja, kukin asia vuorostaan: äsken saitte kultaa ja nyt selkään."
"Oho!" huudahti Reteau. "Sepä nähdään."
"Mitä nähdään?" kysyi suppeasti ja sotilaan tapaan nuori mies, joka nyt astahti vastustajaansa kohti.
Mutta tämä ei ollut ensi kertaa moisessa tilanteessa; hän tunsi oman asuntonsa loukot ja sopet ja tiesi, että kun vain kääntyi, niin pääsi ovesta pakoon, ja sitten sopi paiskata se lukkoon, rientää viereiseen huoneeseen ja sieltä pujahtaa jo tunnetun takaportin kautta Vieux-Augustins-kadulle. Sinne päästyään hän oli turvassa, sillä siellä oli toinen pieni ristikkoportti, jonka hän saattoi aukaista aina mukanaan olevalla avaimella, ja sitten sopi juosta tiehensä.
Tänään oli kuitenkin kynäniekka-paralla huono onni. Sillä juuri kun hän tarttui avaimeensa, huomasi hän ristikon lävitse toisen miehen, joka näytti, arvatenkin kiihtymyksen suurentamana, oikealta jättiläiseltä ja seisoi siellä liikkumatta, uhkaavana odottaen, niinkuin muinoin Hesperuksen lohikäärme odotti kultaomenien näpistelijöitä. Reteau olisi mielellään palannut sinne, mistä oli tullut, mutta ensimmäinen, kepillä varustettu mies oli potkaissut oven auki ja ajanut häntä takaa, niin että saattoi nyt tarttua häntä niskaan, jos tahtoi, kun hänen oli pakko pysähtyä nähdessään tuon toisen vartijan, jolla myös oli miekka ja keppi. Näin siis Reteau oli kahden tulen eli oikeammin, kahden kepin välissä, pienellä, hämärällä, umpinaisella pihalla, huoneustonsa ulkopään ja sen ristikkoportin välissä, joka Vieux-Augustins-kadun puolella olisi johtanut pelastukseen ja vapauteen, jos vain pääsy olisi ollut vapaa.
"Hyvä herra, päästäkää minut tästä lävitse", pyysi Reteau porttia vartioivalta nuorelta mieheltä.
"Monsieur", huusi Reteauta takaa ajava nuori mies, "monsieur, pitäkää kiinni sitä roistoa!"
"Olkaa levollinen, herra de Charny, ei hän tästä pääse", vastasi portilla olija.