Ja peitellen äkillistä temppua hän pisti syvälle Filipiä kohti. Mutta tämä kietoi vastustajansa miekan vielä nopeammalla tempulla, ja isku oli torjuttu. Vaikka Charnyn miekka näin oli joutunut linjan ulkopuolelle, ei Taverney kuitenkaan hyökännyt. Nyt Charny yritti uudestaan, mutta Filip syrjäytti hänen pistonsa yksinkertaisella väistöllä, ja Charnyn oli pakko kiireesti palata asentoon.
Charny oli nuorempi ja varsinkin kiivaampi; verensä kuohuessa hän häpesi nähdessään toisen tyynenä, ja hänen mielensä teki järkyttää tätä tyyneyttä.
"Sanoin teille, monsieur, ettei meistä kumpikaan ollut kajonnut kaksintaistelun oikeaan syyhyn."
Filip ei vastannut.
"Mutta nyt sanon teille todellisen syyn: te olette haastanut riitaa minun kanssani, ja sen teitte, kun olette mustasukkainen."
Filip pysyi ääneti.
"Kuulkaapa", jatkoi Charny, sitä kiivaampana, mitä tyynempi oli Filip, "mitä peliä tämä on, herra de Taverney? Aiotteko uuvuttaa käteni? Semmoinen aie olisi teidän puoleltanne kehno. Hitto vie, pistäkää minut kuoliaaksi, jos voitte, mutta ainakin silloin, kun puolustan itseäni."
Filip pudisti päätään.
"Se muistutus, jonka teitte, monsieur", sanoi hän, "on ansaittu. Olen haastanut kanssanne riitaa, ja siinä olin väärässä."
"Ei siitä ole enää puhe; nyt teillä on miekka kädessä, käyttäkää sitä muuhun kuin torjumiseen, tai jollette halua hyökätä, niin puolustakaa itseänne."