Charny teki niin hurjan äkillisen hyökkäyksen, että Filip hädin tuskin kerkisi torjumaan: mutta sitten hän kietoi vastustajansa miekan lujasti omallaan ja huitaisi kuin piiskaa niin pontevasti, että se lensi kymmenen askeleen päähän ja samalla hän syöksyi sen perästä survaisten sen poikki kenkänsä korolla.
"Herra de Charny", sanoi hän, "teidän ei tarvinnut minulle todistaa, että olette urhoollinen. Inhoatteko minua erityisesti, koska niin vimmatusti pyritte kanssani tappelemaan?"
Charny ei vastannut, vaan kalpeni ilmeisesti. Filip katseli häntä muutaman sekunnin odottaen myöntävää tai kieltävää vastausta.
"No niin, herra kreivi, arpa on heitetty; me olemme vihollisia."
Charny horjui. Filip riensi häntä tukemaan, mutta kreivi torjui hänen kätensä.
"Kiitos", sanoi hän. "Toivon jaksavani käydä vaunuihini asti."
"Ottakaa edes tämä nenäliina tukkiaksenne verenvuotoa."
"Mielelläni."
Ja hän otti nenäliinan käteensä.
"Ja käsivarteni, monsieur! Pienimmästäkin esteestä te kaadutte, kun käyntinne on noin horjuva, ja siitä olisi vain suotta tuskaa…"