"Ei siitä kuole, jos sattuu Boulognen metsässä saamaan pensaasta naarmun", vastasi Charny mielissään, kun sai vihamieheensä osatuksi siveellisen piston, joka oli tuskallisempi kuin miekalla tehty.
Kuningatar lähestyi tehden lopun tästä pakinasta, jota olisi pikemmin voitu sanoa kahden "syrjään" puhumiseksi kuin keskusteluksi.
"Herra de Charny", sanoi hän, "mikäli nämä herrat tietävät, olitte te oopperanaamiaisissa."
"Oikein, teidän majesteettinne", vastasi Charny kumartaen.
"Sanokaa meille, mitä siellä näitte."
"Kysyykö teidän majesteettinne, mitä näin, vai keitä näin?"
"Juuri sitä… keitä siellä näitte… ettekä saa mitään salata, ei kenenkään mieliksi peitellä."
"Pitää siis sanoa kaikki, madame?"
Kuningattaren poskille tuli taas se kalpeus, joka aamusta lähtien oli jo ainakin kymmenen kertaa vaihdellut kuumeisen punan kanssa.
"Aloittaakseni säätyarvon mukaan, kuten kunnioitus vaatii…" sanoi Charny.