Kuningatar löi kiivaasti käsiään yhteen, mikä hänessä osoitti tulisinta kiukkua.
"Se on sopimatonta… säädytöntä", sanoi hän. "Mitä… Amerikan tavat tänne Versaillesiin… Mutta sitäpä minä en siedä."
Andrée laski päänsä, herra de Crosne samoin.
"Jos onkin samoillut herrain Lafayetten ja Washingtonin kanssa", kuningatar oli lausuvinaan tämän nimen ranskaksi, "ei minun hoviani silti saa muuttaa kuudennentoista vuosisadan turnailukentäksi. Ei, ja sen sanon vieläkin, ei. Andrée, teidän olisi pitänyt tietää, että veljenne oli taistellut."
"Nyt sen kuulen, madame", vastasi Andrée.
"Miksi hän on tapellut?"
"Sitä olisi voinut kysyä herra de Charnylta, joka tappeli hänen kanssaan", sanoi Andrée kalpeana, leimuavin katsein.
"Minä en kysy, mitä herra de Charny on tehnyt", vastasi kuningatar töykeästi, "vaan juuri sitä, mitä on tehnyt herra Filip de Taverney."
"Jos veljeni on ollut miekkasilla", selitti nuori tyttö päästellen sanoja yksitellen, "ei hän ole voinut olla sillä palvelematta teidän majesteettianne."
"Tarkoitatteko, neiti, ettei herra de Charny ole kaksintaistelulla minua palvellut?"