"Kreivitär", sanoi kardinaali tarttuen hänen käteensä, "teissä on kaksi naista."
"Kuinka niin?" kysyi Jeanne.
"Eilinen ja tämänpäiväinen."
"Kumpi teidän korkea-arvoisuuttanne enemmän miellyttää?"
"En osaa sanoa. Mutta tämäniltainen on kuin joku Armida tai Kirke, jota ei voi vastustaa."
"Ja jota toivoakseni ette aiokaan vastustaa, monseigneur, niin prinssi kuin olettekin."
Prinssi solui tuolilta alas ja polvistui rouva de la Motten eteen.
"Almuako pyydätte!" kysyi tämä.
"Ja odotan, että sen mulle suotte."
"Nyt on anteliaisuuden päivä", vastasi Jeanne. "Valoisin kreivitär on päässyt arvoonsa, hän on nyt hovinainen; pian hän kuuluu Versaillesin ylimpiin naisiin. Hän voi siis avata kätensä ja ojentaa sen kelle hyväksi näkee."