"Kuningattareen ei ulotu se, mitä sanotaan."
"Totta kyllä, jos hänestä jotakin sanoo kansa tai vaikkapa hoviväki, mutta kun itse kuningas sanoo…"
"Mutta tiedättehän, että kuningas on tahtonut lahjoittaa kuningattarelle kaulanauhan."
"Aivan oikein, mutta hän kiirehti myös kiittämään kuningatarta lahjan hylkäämisestä."
"No, mitä herra Böhmer siitä päättää?"
"Että kuningatar mielellään tahtoisi kaulanauhan, mutta ei esiintyisi ostajana."
"Vai niin, mutta te erehdytte; asian laita ei ole sinnepäinkään."
"Sepä ikävää, monseigneur, sillä vain se olisi ollut pätevä syy purkaa kauppamme Portugalin lähettilään kanssa."
Kardinaali harkitsi. Niin ovela kuin onkin valtiomiesten valtioviisaus, on kauppiasten kuitenkin vielä ovelampi… Ensiksikin valtiomies hieroo sopimusta useimmiten sellaisista arvoista, joita hänellä ei ole; kauppiaalla on kynsiinsä puristettuna se esine, joka kiihottaa halua: jos sen häneltä ostaa ja kalliisti maksaa, pitää hän itseään melkein rosvottuna. Nähdessään olevansa tämän miehen vallassa kardinaali sanoi:
"Olettakaapa, monsieur, että kuningatar haluaa kaulanauhaanne…"