"Se muuttaa asian, monseigneur. Kaikki kaupat voin purkaa, jos on annettava etuoikeus kuningattarelle."
"Mikä sen hinta on?"
"Viisitoista sataa tuhatta livreä."
"Millaisiksi tahdotte maksuehdot?"
"Portugal lupasi heti osan käteisellä, ja minun piti itse viedä kaulanauha Lissaboniin, ja siellä saisin loput."
"Se maksutapa ei käy meidän kesken päinsä, mutta osamaksun saatte heti, jos se on kohtuullinen."
"Sata tuhatta."
"Ne voin hankkia. Entä muu osa?"
"Teidän korkea-arvoisuutenne halunnee aikaa?" sanoi Böhmer. "Teidän korkea-arvoisuutenne takuulla se kyllä sopii. Mutta viivytys on toisaalta tappioksi. Sillä huomatkaa, monseigneur: näin suuressa kaupassa numerot paisuvat ihan itsestään. Viidentoista sadan tuhannen korko on jo viiden prosentin mukaan seitsemänkymmentä viisi tuhatta, mutta sellainen korko veisi kauppiaan häviöön; täytyy olla vähintään kymmenen prosenttia."
"Siitä karttuisi tuon laskun mukaan sataviisikymmentä tuhatta livreä lisää."