XLII
DUCORNEAU EI KÄSITÄ ASIAIN KULKUA
Don Manuel y Souza oli tavallista vähemmän keltainen, toisin sanoen punaisempi. Hänellä oli juuri ollut "päällysmiehen", kamaripalvelijansa, kanssa kiusallinen selittely, joka ei edes ollut vielä päättynyt. Beausiren saapuessa olivat molemmat kukot repimässä toisiltaan viimeisiä höyheniä.
"Kuulkaapa, herra Beausire", sanoi päällysmies, "sovittakaa riitamme."
"Mistä on puhe?" kysyi sihteeri arvokkaasti kuin tuomari, iskettyään ensin silmää lähettiläälle, luonnolliselle liittolaiselleen.
"Kuten tiedätte", sanoi kamaripalvelija, "pitäisi Böhmerin tänään tulla päättämään se kaulanauhan kauppa."
"Sen tiedän."
"Ja hänelle aiotaan maksaa sata tuhatta livreä."
"Senkin tiedän."
"Nuo sata tuhatta ovat yhtiön omia, eikö niin?"