"Minua epäillään", vastasi portugalilainen silitellen äsken ajeltua leukaansa. "Miksi en siis minä epäilisi toisia? Jos minua syytetään aikeesta varastaa yhtiöltä, niin luulisin olevani oikeutettu epäilemään, että yhtiö aikoo varastaa minulta. Me olemme toistemme vertaisia."
"Myönnetään", vastasi kamaripalvelija, "mutta juuri siksi meillä on samat oikeudet."
"Vai niin, hyvä herra! Jos aiotte sillä tapaa sovittaa tasa-arvoisuutta, olisi pitänyt myös päättää, että kukin on vuorostaan lähettiläänä. Asia olisi yleisön silmissä tosin käynyt vähemmän todenmukaiseksi, mutta yhtiömiehet olisivat rauhoittuneet. Ja sehän lienee pääasia, vai mitä?"
"Ja ensiksi", keskeytti Beausire, "on huomattava, että te, herra päällysmies, ette nyt esiinny hyvän toverin tavalla. Onhan hänen ylhäisyydellään don Manuelilla se kiistämätön etuoikeus, mikä kuuluu keksijälle."
"Niinpä juuri", yhtyi siihen lähettiläs, "ja siitä etuoikeudesta kuuluu toinen puoli herra Beausirelle."
"Mitä vielä! Kun asia on pantu alulle, ei sovi enää puhua etuoikeuksista", väitti päällysmies.
"Vaikka niinkin, mutta voidaan puhua menettelytavoista", sanoi Beausire.
"En minä ole ainoa, joka teen muistutuksen", mutisi päällysmies hieman nolona. "Kaikki toverit ajattelevat samoin."
"Ja siinä he ovat väärässä", vastasi portugalilainen.
"Väärässä ovat", vahvisti Beausire.