Mutta juuri kun molemmat johtomiehet aikoivat panna tuomionsa täytäntöön, ilmoitti heille soittokello alikerrasta, että oli tullut vieras.
"Päästetään irti", ehdotti don Manuel.
"Ja suorittakoon tehtäviään", sanoi Beausire.
"Toverit saavat tämän tietää", uhkasi päällysmies järjestäen pukuaan.
"Sanokaa vain, sanokaa mitä tahansa; me kyllä osaamme vastata."
"Herra Böhmer!" huusi alhaalta portinvartija.
"No se ratkaisee asian, rakas päällysmies", sanoi Beausire, tuupaten vastustajaansa niskaan.
"Eikä tarvitse enää kiistellä sadasta tuhannesta livrestä, ne kun katoavat herra Böhmerin mukana. Kas niin, olkaapas nyt oikein kauniisti toimessanne!"
Kamaripalvelija poistui nuristen ja tekeytyi taas nöyrän näköiseksi saattaakseen säädyllisesti herra hovihankkijaa lähettilään luo. Jäätyään kahden, ennenkuin Böhmer tuli, ehtivät Beausire ja portugalilainen iskeä toisilleen silmää yhtä merkitsevästi kuin äsken.
Huoneeseen astui Böhmer, Bossangen seuraamana, kummankin kasvoissa jokin nöyryyden ja saamattomuuden ilme, josta lähetystön tarkkanäköiset henkilöt eivät voineet erehtyä. Sillaikaa kun he istuutuivat Beausiren tarjoamille tuoleille, jatkoi tämä tarkasteluaan ja tähysti don Manuelin katseita ollakseen hänen kanssaan sopusoinnussa. Don Manuel pysyi ylhäisenä ja virallisena. Böhmer, jolle kuului alote, käytti ensi puheenvuoroa tässä pulmallisessa tilaisuudessa. Hän selitti, että varsin painavat valtiolliset syyt estivät häntä jatkamasta jo aloitettua sopimuksen hierontaa.