Kun tämä oli tulkittu portugalinkielelle, pääsi don Manuelilta huudahdus; Beausire ei lausunut muuta kuin: hm!
Böhmer joutui yhä enemmän hämilleen. Don Manuel huomautti hänelle, että kauppa oli jo tehty ja alkumaksu valmiina.
Mutta Böhmer oli itsepintainen. Lähettiläs vastasi, yhä tietysti Beausiren ollessa tulkkina, että hänen hallituksensa jo tiesi tai aivan kohta saisi tietää kaupan olevan päätetyn; että sen purkaminen oli miltei häväistys hänen portugalilaiselle majesteetilleen. Böhmer puolestaan selitti ottaneensa kyllä lukuun nämä ikävät seuraukset, mutta katsovansa sittenkin mahdottomaksi pysyä ensi aikeessaan.
Beausire ei myöskään suostunut purkamaan kauppaa, vaan sanoi Böhmerille vasten silmiä, että tuollainen perääntyminen sopi vain epärehelliselle kauppiaalle, sanansa syöjälle. Silloin Bossange rupesi puolustamaan kauppasäätyä, jota oli hänen ja yhtiömiehen persoonassa loukattu. Mutta hän ei ollut kaunopuheinen; Beausire tukki häneltä suun tällä huomautuksella:
"Te olette tavannut ostajan, joka maksaa enemmän."
Jalokivikauppiaat, joiden vahvana puolena ei ollut politiikka ja joilla oli diplomaateista yleensä ja varsinkin portugalilaisista diplomaateista perin suuret ajatukset, punastuivat luullen olevansa paljastettuja. Beausire huomasi osuneensa oikeaan, ja koska asia oli hänestä kovin tärkeä, tässä kun oli tarjolla suunnaton rikkaus, oli hän portugalinkielellä neuvottelevinaan lähettilään kanssa.
"Hyvät herrat", sanoi hän sitten jalokivikauppiaille, "teille on tarjottu parempia ehtoja; sen kyllä käsittää, ja se todistaa vain, että nuo timantit ovat varsin arvokkaita. No niin, hänen portugalilainen majesteettinsa ei pidä kiinni niin halvasta hinnasta, että siitä olisi kunnon kauppiaille vahinkoa. Pitänee tarjota viisikymmentä tuhatta lisää."
Böhmer pudisti päätään kieltävästi.
"Sata tuhatta, sata viisikymmentä tuhatta", jatkoi Beausire, joka oli päättänyt, saadakseen osansa puolestatoista miljoonasta, mutta välttääkseen epäluuloja, tarjota lisähintaa vaikka miljoonaan asti.
Hänen esityksensä huikaisi jalokivikauppiaita, saattaakseen heidät aluksi hämille, mutta neuvoteltuaan keskenään he vastasivat: