"Tottahan olette tavannut ministereitä, kuninkaan, kuningattaren?"
"En ketään. Kaikkialla turha yritys", vastasi rouva de la Motte.
"Mutta ettehän voi kerjuulla elää!"
"En, madame, siitä olen vieraantunut. Mutta…"
"Mutta mitä?"
"Voin kuolla nälkään kuten isäni."
"Onko teillä lapsia?"
"Ei, madame, ja jos mieheni saa surmansa kuninkaan palveluksessa, pääsee ainakin hän kunnialla eroon kärsimyksistämme."
"Suokaa anteeksi, madame, että palaan erääseen kohtaan — voitteko esittää päteviä todisteita sukuperästänne?"
Jeanne nousi, penkoi eräästä lipastosta ja otti esille muutamia papereita, jotka antoi kysyjälle. Mutta tahtoen käyttää hyväkseen sitä hetkeä, jolloin vieras asiakirjoja tutkiakseen lähestyisi valoa ja täysin paljastaisi kasvonsa, ilmaisi Jeanne tarkoituksensa kiertämällä lampunsydäntä korkeammalle, jotta olisi parempi lukea.