»Madame», vastasi Gilbert, »olen tosiseikkojen mies, tiedemies. Olkaa ystävällinen ja esittää kysymyksenne määritellymmin.»
»Kysyn teiltä, tohtori, arveletteko, että pyörtymisen, josta nyt olen toipunut, aiheutti jokin niistä hermokohtauksista, joihin poloiset naiset heikon ruumiinrakenteensa vuoksi ovat alttiita, vai epäilettekö syyn olevan vakavampaa laatua?»
»Minä vastaan teidän majesteetillenne, ettei Maria Teresian tytär eikä nainen, jonka olen nähnyt niin tyynenä ja rohkeana lokakuun viidennen ja kuudennen päivän välisenä yönä, ole tavallisia naisia eikä siis voi joutua niiden kohtausten uhriksi, jotka ahdistelevat tavallisia naisia.»
»Olette oikeassa, tohtori. Uskotteko aavistuksiin?»
»Tiede kieltää kaikki ilmiöt, jotka pyrkivät kumoamaan asioiden aineellisen muodon. Ja kuitenkin on tosiseikkoja, jotka todistavat tieteen erehtyvän.»
»Minun olisi pitänyt kysyä: uskotteko enteihin?»
»Minä uskon, että korkein kaitselmus on meidän onneksemme peittänyt tulevaisuutemme läpäisemättömällä verholla. Jotkut nerot, jotka ovat luonnolta saaneet tavattoman, matemaattisen vaiston, voivat menneisyyteen syvästi perehtyneinä kohottaa tämän verhon nurkkaa ja paljastaa, kuin usvan takaa tulevia asioita. Mutta he ovat harvinaisia poikkeuksia ja sen jälkeen kun uskonto on tuhonnut sallimusopin, filosofia pannut rajat uskolle, ovat nämä profeetat menettäneet kolme neljännestä taikavoimastaan. Ja kuitenkin…» lisäsi Gilbert.
»Ja kuitenkin?» toisti kuningatar huomatessaan hänen pysähtyvän kuin miettimään.
»Ja kuitenkin, madame», jatkoi Gilbert ja näytti jännittävän kaikki voimansa pohtiakseen kysymyksiä, jotka hänen järkensä karkoitti epäilyksen alueelle, »ja kuitenkin on muuan mies…»
»Muuan mies?» sanoi kuningatar, joka kuunteli henkeä salpaavan jännittyneenä Gilbertin sanoja.