»Muuan mies on toisinaan eittämättömillä tosiseikoilla saanut kaikki älyni laatimat todistelut huojumaan.»
»Ja se mies on…?»
»En uskalla mainita hänen nimeään teidän majesteetillenne.» »Se mies… on teidän opetusmestarinne, eikö totta, tohtori?
Mies kaikkivaltias, mies kuolematon, jumalainen Cagliostro!» »Madame, minun ainoa, ehdoton, todellinen opetusmestarini on luonto. Cagliostro on vain pelastajani. Rintani oli luoti puhkaissut, olin vuodattanut vereni kuiviin haavasta, jota parikymmentä vuotta myöhemmin lääkärinä pidän parantumattomana, mutta hän teki minut terveeksi parissa päivässä voiteella, jonka kokoomuksesta en ole päässyt selville. Siitä johtuu kiitollisuuteni, tekisi mieli sanoa ihailuni.»
»Ja se mies on teille lausunut ennustuksia, jotka ovat toteutuneet?»
»Omituisia, uskomattomia ennustuksia, madame. Se mies liikkuu nykyisyydessä niin varmasti, että voi uskoa hänen tuntevan myöskin tulevia asioita.»
»Jos siis hän olisi ennustanut teille jotakin, uskoisitte hänen sanoihinsa?»
»Ainakin toimisin sen mukaan kuin hänen ennustuksensa toteutuisi.»
»Jos hän olisi ennustanut teille ennenaikaisen, hirveän, häpeällisen kuoleman, valmistautuisitte siihen kuolemaan?»
»Kyllä, madame», vastasi Gilbert silmäten tutkivasti kuningatarta, »kun ensin olisin kaikin mahdollisin keinoin koettanut välttää sitä».