Laskiessaan jalkansa hirsipuutikkaitten alimmalle portaalle hän kuuli jonkun huutavan:
»Hyppää, markiisi!»
Kuolemaantuomitun vakava, sointuva ääni vastasi:
»Kansalaiset, minä kuolen syyttömänä. Rukoilkaa Jumalaa puolestani!»
Neljännellä portaalla hän pysähtyi jälleen ja sanoi yhtä lujalla, yhtä kaikuvalla äänellä kuin äskenkin:
»Kansalaiset, minä pyydän teitä auttamaan minua rukouksillanne… Minä kuolen syyttömänä!»
Kahdeksannelta portaalta, miltä hänet syöstäisiin alas, hän huusi kolmannen kerran:
»Kansalaiset, minä kuolen syyttömänä. Rukoilkaa Jumalaa puolestani!»
»Mutta», sanoi toinen teloittajan apulaisista, joka nousi hänen rinnallaan tikkaita, »ettekö siis halua, että teidät pelastetaan?»
»Kiitos, ystävä», vastasi Favras, »Jumala palkitkoon teille kauniit aikeenne!»