Provencen kreivi kiiruhti ikkunaan, mutta hän ehti nähdä vain tumman varjon ponnahtavan vaunujen alimmalta astinlaudalta palatsin portaitten ensimmäiselle askelmalle.
Hän siirtyi senvuoksi ikkunan luota ja riensi ovelle päin. Mutta ennenkuin tämä Ranskan tuleva kuningas hidasliikkeisenä ennätti ovelle saakka, aukeni tämä, ja mustapukuinen nuorukaisemme astui huoneeseen.
»Monseigneur», sanoi hän, »kaikki on lopussa. Herra de Favras kuoli sanaa lausumatta.»
»Me voimme siis kaikessa rauhassa käydä pöytään, kelpo Louis.»
»Kyllä, monseigneur. Hän on totisesti oikea aatelismies, hän!»
»Olen samaa mieltä kuten tekin, ystävä hyvä», myönsi hänen kuninkaallinen korkeutensa. »Niinpä juommekin hänen kunniakseen lasillisen Constance-viiniä. Pöytään, hyvät herrat!»
Tällä hetkellä aukenivat kaksoisovet selko selälleen ja nämä ylhäiset pöytävieraat siirtyivät salongista ruokasaliin.
XVIII
Kuninkuus on pelastettu
Muutamia päiviä äsken kertomamme teloituksen jälkeen — teloituksen, jonka kaikkiin yksityisseikkoihin olemme syventyneet saadaksemme lukijamme käsittämään, mikä tunnustus kuninkaitten ja ruhtinaitten taholta odotti heidän hyväkseen uhrautuneita — muuan mies ratsasti harmaatäpläisellä hevosella hidasta ravia Saint-Cloudin puistokatua pitkin.