Tämä hidas ajo ei kaikesta päättäen johtunut ratsastajan velttoudesta eikä hevosen väsymyksestä; kumpaakaan ei ollut matka rasittanut. Sen huomasi helposti, sillä ratsun suupieliin pärskynyt vaahto johtui siitä, että sitä oli — ei ylettömästi kiihotettu — vaan kiinteästi pidätelty. Ratsastaja taas, joka oli — sen huomasi ensi silmäyksellä — aatelismies, ja hänen loasta puhdas ulkoasunsa todistivat hänen varonneen tahraamasta vaatteitaan maantietä peittävään lokaan.
Ratsastajan kulkua hidastutti syvä mietiskely, johon hän ilmeisesti oli vaipunut, ehkä myöskin halu saapua perille määrätyllä hetkellä, joka ei ollut vielä lyönyt.
Ratsastaja oli arviolta nelikymmenvuotias. Hänen valtavan rumat piirteensä ilmaisivat suurta luonnetta. Liian iso pää, pulloposket, rokonarpiset kasvot, helposti hehkuva hipiä, silmät aina valmiina sinkoamaan salamoita, suu tottunut vääntämään ja kääntämään pistosanoja, sellainen oli tämän miehen ulkomuoto, miehen, joka oli luotu — sen tunsi jokainen hänet kerran nähtyään — suureen asemaan ja suureen maineeseen.
Mutta hänen piirteitään näytti nyt peittävän verho. Se oli jonkun elimellisen sairauden tuotetta, sellaisen, jota vastaan voimakkaimmatkin luonteet saavat turhaan taistella. Himmeä, harmaa iho, väsyneet, tulehtuneet silmät, veltot posket, epäterveeseen suuntaan kehittynyt paksuus ja lihavuus — siinä sen miehen ulkoiset ominaisuudet, jonka olemme nyt esitelleet lukijalle.
Ehdittyään puistokadun päähän hän poikkesi arkailematta palatsin pihaan vievästä portista ja loi tutkivan silmäyksen pihan pimentoon.
Oikealla, kahden rakennuksen välissä, jotka muodostivat eräänlaisen johtokäytävän, seisoi muuan mies odottelemassa.
Hän viittasi ratsastajaa tulemaan peremmäs.
Muuan portti oli auki. Odotteleva mies meni porttikäytävään. Ratsastaja ajoi perässä ja yhä häntä seuraten joutui pian toiseen pihaan.
Siellä mies pysähtyi — hänen yllänsä oli takki, housut ja mustat liivit — silmäili ympärilleen ja huomattuaan pihan ihan autioksi lähestyi ratsastajaa hattu kädessä.
Ratsastaja tuli tavallaan häntä vastaan, kumartui hevosensa kaulan yli ja virkkoi puoliääneen: