»Herra Weber?»
»Herra kreivi de Mirabeau?» vastasi mies.
»Minä itse», sanoi ratsastaja.
Ja uskomattoman ketterästi hän hypähti maahan.
»Käykää sisään», kehoitti Weber nopeasti, »ja suvaitkaa odottaa hetki, kunnes olen vienyt hevosenne talliin».
Samalla hän aukaisi erään oven. Siitä pääsi salonkiin, jonka ikkunat ja toinen ovi olivat puiston puolella.
Mirabeau astui salonkiin ja käytti Weberin hänelle suoman lomahetken irroittaakseen jalastaan eräänlaiset nahkasaappaat, joiden alta tulivat näkyviin koskemattomat silkkisukat ja moitteettomasti kiilloitetut puolikengät.
Weber tuli, kuten oli luvannutkin, viiden minuutin kuluttua.
»Tulkaa, herra kreivi», sanoi hän. »Kuningatar odottaa teitä.»
»Kuningatar odottaa minua!» huudahti Mirabeau. »Olisinko onnettomuudekseni antanut kuningattaren odottaa? Luulin olevani säntillinen.»