Se puolestaan selittää Pitoun syvän säälin ja Catherinen asioita koskevan äänettömyyden, kun hän vastaili Billotille. Tämä äänettömyys taas oli omiaan yhä enemmän huolestuttamaan Billotia, ja mitä huolestuneemmaksi hän tuli, sitä selvemmin se kävi esille niissä ruoskaniskuissa, joita herkeämättä sateli hänen Dammartinista vuokraamansa hevosen lautasille. Niinpä jo kello neljä iltapäivällä hevonen, rattaat ja niillä istuvat kaksi matkamiestä pysähtyivät maatilan portin eteen, missä koirien kova haukku heti ilmoitti heidän tulonsa.
Tuskin rattaat olivat pysähtyneet, kun Billot hypähti maahan ja kiiruhti taloon.
Mutta muuan odottamaton este sulki häneltä tien tyttären makuusuojan kynnyksellä.
Se este oli tohtori Raynal, jonka nimi muistaaksemme on jo mainittukin näiden kuvaustemme kehittyessä. Hän selitti, että Catherinen silloisessa tilassa kaikkinainen mielenliikutus olisi ei vain vaarallista, vaan ehkä kuolemaksikin. Se oli uusi isku ja se tyrmistytti Billotin.
Hän oli selvillä ainoastaan itse pyörtymistapauksesta. Mutta siitä hetkestä, jolloin Pitou oli kertonut nähneensä Catherinen avaavan silmänsä ja tulleen tajuihinsa, hän oli aprikoinut, jos niin voi sanoa, vain tämän pyörtymisen moraalisia syitä ja seurauksia.
Ja nyt oli onneton kohtalo säätänyt näiden moraalisten syiden ja seurausten lisäksi vielä ruumiillisenkin seuraamuksen.
Tänä ruumiillisena seuraamuksena oli aivokuume, joka oli puhjennut edellisenä aamuna ja uhkasi muuttua mitä vaikeimmaksi sairaustapaukseksi.
Tohtori Raynal oli koettanut masentaa tämän aivokuumeen kaikilla niillä keinoilla, joihin vanhan lääkärikoulun oppilaat turvautuivat tällaisissa tapauksissa, suoneniskulla ja sinappihauteella.
Mutta niin tehokas kuin tämä hoitotapa yleensä onkin, oli se toistaiseksi niin sanoaksemme vain sivunnut potilasta. Sairauden ja lääkkeen välinen taistelu oli tuskin vielä alkanutkaan. Aamusta pitäen oli Catherine ollut ankaran hourailun kynsissä.
Ja houraillessaan nuori tyttö oli varmaankin puhunut omituisista asioista, sillä turvautuen verukkeeseen, että sairas oli suojeltava mielenliikutuksilta, oli tohtori Raynal jo karkoittanut huoneesta äidin, kuten hän nyt yritti pitää loitolla isääkin.