»Ihanko totta, tohtori?»
»Vastaan hänestä, mutta sitä varten on ehdottomasti välttämätöntä, ettei pariin kolmeen päivään tästä päivästä lukien hänen huoneeseensa saa astua kukaan muu kuin minä tai ne, joille minä annan luvan.»
Billot huokasi.. Näytti jo siltä, että hänet oli voitettu. Mutta hän yritti vielä viimeisen kerran.
»Enkö pääse häntä edes katsomaan?» kysyi hän kuin lapsi, joka anoo viimeistä armonosoitusta.
»Jos saatte nähdä hänet ja syleillä häntä, jätättekö minut kolmeksi päiväksi rauhaan mitään kyselemättä?»
»Vannon sen, tohtori.»
»No niin, tulkaa.»
Hän avasi Catherinen huoneen oven ja isäntä Billot sai nähdä tyttärensä, jonka otsaa peitti jääkylmään veteen kastettu kääre ja jonka silmissä asui tylsä, tuijottava katse ja poskilla hehkui kuumeinen puna.
Hän jupisi katkonaisia sanoja ja kun Billot painoi valjut, vapisevat huulensa hänen kostealle otsalleen, oli hän näistä tolkuttomista sanoista eroittavinaan Isidorin nimen.
Kynnykselle olivat ryhmittyneet emäntä Billot kädet ristissä, Pitou, joka oli noussut varpailleen voidakseen paremmin nähdä maanviljelijän olan yli, ja pari kolme palkollista, jotka kerran sisälle tultuaan halusivat itse nähdä, kuinka heidän nuori emäntänsä jaksoi.