»Kas niin, rohkeutta, emäntä Billot!» sanoi tohtori. »Kaikki sujuu niin hyvin kuin voikin sujua.»
Tuo kelpo vaimo näytti palaavan toisesta maailmasta.
»Ah, rakas tohtori Raynal, onko ihan totta, mitä nyt sanotte?»
»Kyllä on, ensi yöstä ei tule huono yö. 'Älkää olko huolissanne, ja vaikka kuulisittekin tyttärenne huoneesta huutoa, älkää millään muotoa menkö sinne.»
»Hyvä jumala, hyvä jumala!» vaikeroi emäntä Billot äänessä syvän tuskan sävy. »On surkeaa, ettei äiti saa mennä tyttärensä huoneeseen.»
»Minkä sille voi», vastasi tohtori. »Se on minun ehdoton varokeinoni.
Ette te eikä herra Billot.»
»Kuka siis hoivaa lapsi-rukkaani?»
»Olkaa rauhassa. Teillä on sitä varten matami Clément ja Pitou.»
»Mitä! Pitou?»
»Pitou juuri. Huomasin hänessä vastikään ihmeteltäviä taipumuksia lääkärintoimeen. Otan hänet mukaani Villers-Cotteretsiin, missä annan apteekkarin valmistaa jotakin lääkettä. Pitou tuo lääkkeen tänne. Matami Clément antakoon sitä potilaalle lusikallisen kerrallaan, ja jos yöllä sattuu jotakin erikoista, pankoon Pitou, joka vaalii Catherinea matami Clémentin kanssa, jalat allensa ja juoskoon minua hakemaan. Se on kymmenen minuutin asia — vai kuinka, Pitou?»