»Viiden minuutin, herra Raynal», vastasi Pitou itsetietoisesti, mikä ei jättänyt epäilyksen tilaa kuulijoitten mieleen.
»Siinä kuulette, rouva Billot!» sanoi tohtori Raynal.
»No hyvä, olkoon niin», myöntyi emäntä Billot. »Mutta lausukaa pari lohdun sanaa isärukallekin.»
»Missä hän on?» kysyi tohtori.
»Täällä viereisessä huoneessa.»
»Ei tarvitse», sanoi muuan ääni kynnykseltä, »olen kuullut kaikki».
Keittiössä olevat kolme keskustelijaa säpsähtivät ja kun he kääntyivät katsomaan, kuka tämän odottamattoman vastauksen esittäjä oli, näkivät he maanviljelijän seisovan valjuna oviaukossa.
Ja ikäänkuin olisi kuullut ja sanonut kaikki mitä pitikin pyörsi Billot huoneeseensa kajoamatta sanallakaan tohtori Raynalin järjestelyihin yötä varten.
Pitou piti sanansa: neljännestunnin kuluttua hän palasi mukanaan rauhoittavaa lääkettä sisältävä pullo, jonka kyljessä oli nimilappu ja jonka tulpassa näkyi mestari Pacquenaudin, Villers-Cotteretsin isältä pojalle periytyvän apteekin omistajan sinetti.
Lähetti meni keittiön kautta Catherinen huoneeseen. Siitä puhumattakaan, että kukaan olisi estellyt häntä, ei häntä edes puhutellut kukaan muu kuin emäntä Billot, joka hänkin vain sanoi: