»Eikö sinulla siis ole hänelle mitään sanottavaa?» tiedusti Billot.
»Kenelle?»
»Catherinelle.»
»On kyllä. Minulla on ilmoitettavana tohtori Raynalin sanoneen, että kaikki oli hyvin ja että hän tulisi päivemmällä katsomaan potilasta, mutta sen voi hänelle ilmoittaa joku toinen yhtä hyvin kuin minäkin.»
»Sinun on tietysti nälkäkin vai mitä?»
»Nälkä?» tokaisi Pitou. »Eikös mitä!»
»Mitä mä kuulen! Eikö sinun muka ole nälkä?» huudahti tilanhoitaja.
Pitou huomasi sanoneensa tyhmyyden. Kun Pitoun kello kahdeksalta aamulla ei ollut nälkä, merkitsi se luonnon tasapainon järkkymistä.
»Tietysti minun on nälkä», oikaisi hän äskeisen väitteensä.
»Sitä minäkin. Mene syömään. Palvelijat ovat paraikaa murkinalla. He ovat varmaankin varanneet sinulle tilan.»