»Isäni?»
»Hän juuri. Oh, hän epäilee varmasti jotakin. Enkä minä» lisäsi Pitou huoahtaen, »pitänyt kiirettä. Minä tiesin, että olitte saanut mitä halusitte saada.»
»Niin, Pitou… niin», sanoi nuori tyttö ja loi katseensa alas.
»Olen saanut, ja minä kiitän sinua.»
Sitten hän kuiskasi:
»Sinä olet oikein ystävällinen, Pitou, ja minä pidän sinusta paljon!»
»Olette itse kovin ystävällinen, neiti Catherine», vastasi Pitou itku kurkussa, sillä hän tunsi, että Catherinen ystävällisyys oli vain heijastusta siitä rakkaudesta, jota nuori tyttö tunsi toista miestä kohtaan, ja niin vaatimaton kuin nuorukaisemme pohjaltaan olikin, nöyryytti häntä aika lailla tieto, että hän oli vain Charnyn kuu.
Niinpä hän sitten jatkoihin kerkeästi:
»Tulin häiritsemään teitä, neiti Catherine, koska minulle sanottiin, että halusitte kysellä minulta jotakin.»
Catherine laski käden sydämelleen. Hän tapaili siltä kohdalta Isidorin kirjettä ikäänkuin ammentaakseen siitä rohkeutta kysymyksiinsä.