Sitten hän sai ponnistellen sanotuksi:
»Pitou, sinä joka olet niin oppinut, voitko sanoa, mikä paikka on
Sardinia?»
Pitou elvytteli maantieteellisiä muistojaan.
»Malttakaa hetki… malttakaa, neiti Catherine», sanoi hän. »Minun pitäisi se tietää. Niiden aineitten joukossa, joita herra apotti Fortier väitti meille opettaneensa, oli myöskin maantieto. Malttakaahan… Sardinia… saan sen kyllä selville… Ah, kunpa vain löytäisin ensimmäisen sanan, osaisin heti kaikki!»
»Voi, etsi, etsi, Pitou!» kehoitti Catherine kädet ristissä.
»Hitossa, sitä juuri teenkin! Sardinia… Sardinia… ah, nyt valkeni!»
Catherine hengitti jälleen keveästi.
»Sardinia on yksi Välimeren kolmesta isosta saaresta, etelään Korsikasta, josta sen eroittaa Bonifacion salmi. Se on osa sardilaisten valtioista, jotka ovat saaneet siitä nimensä ja joita sanotaan Sardinian kuningaskunnaksi. Sen pituus pohjoisesta etelään on kolmesataakuusikymmentä kilometriä ja leveys yhdeksänkymmentäkuusi kilometriä. Asukkaita on viisikymmentäneljätuhatta. Pääkaupunki on Cagliari… Siinä kaikki, mitä tiedän Sardiniasta, neiti Catherine.»
»Oh hyvä jumala», huudahti nuori tyttö, »kuinka onnellinen te olettekaan, kun tiedätte noin paljon, herra Pitou.»
»Niin no», myönsi Pitou, jonka omahyväisyyttä oli maiteltu vaikka rakkautta olikin loukattu, »minulla onkin aika hyvä muisti, siinä kaikki.»