»Ja nyt», uskalsi Catherine sanoa rohkeammin, »nyt kun olet selittänyt minulle, mikä maa Sardinia on, sanohan, mikä on Torino?»
»Torino?» kertasi Pitou. »Tietysti, neiti Catherine, en parempaa pyydäkään kuin saada selittää senkin asian… jos vain muistan.»
»Voi, koeta muistaa. Se on mitä tärkeintä, herra Pitou.»
»Hyväinen aika, jos se on niin tärkeätä, täytyy se saada selville.
Ellen sattuisi muistamaan, menen tiedustelemaan muualta…»
»Mutta… mutta», intti Catherine, »minä haluan saada tietää sen heti.
Koeta siis muistaa, rakas Pitou… koeta.»
Catherine lausui nämä sanat niin hyväilevästi, että Pitou tunsi koko ruumiinsa värähtävän.
»Ah, minä koetan, neiti», sanoi hän, »minä koetan…»
Catherine silmäili häntä mieli tuskaisena.
Pitou taivutti päänsä taaksepäin kuin aikoisi kysellä katolta.
»Torino… Torino… hyväinen aika, neiti Catherine, se onkin vaikeampaa kuin Sardinia. Sardinia on iso Välimeren saari, eikä Välimeressä olekaan kuin kolme isoa saarta. Sardinia, joka kuuluu Piemontin kuningaskuntaan, Korsika, joka on Ranskan kuninkaan, ja Sisilia, joka on Napolin kuninkaan. Mutta Torino, sehän on vain joku pääkaupunki…»