»Mitä sinä sanoit Sardiniasta, rakas Pitou?»
»Sanoin sen kuuluvan Piemontin kuningaskuntaan enkä luule erehtyneeni, neiti Catherine.»
»Se sopii tarkalleen, hyvä ystävä. Isidor sanoo kirjeessään, että hän matkustaa Piemontin Torinoon…»
»Ah, nyt minä ymmärrän», sanoi Pitou. »Hyvä, hyvä, hyvä! Kuningas on lähettänyt herra Isidorin Torinoon, ja saadaksenne selville, minne herra Isidor oikeastaan menee, te kysytte minulta…»
»Minkä muun ellen sen vuoksi?» tokaisi nuori tyttö. »Mitä minä muutoin välittäisin Sardiniasta, Piemontista, Torinosta? Niin kauan kun hän ei ollut siellä, en tiennyt, mikä oli se saari ja mikä se kaupunki, enkä kysellyt. Mutta hän on matkustanut Torinoon… ymmärrätkö, rakas Pitou? Nyt minä haluan tietää, mikä paikka on Torino.»
Pitou huoahti raskaasti, ravisti päätänsä, mutta pani silti parhaansa tyydyttääkseen Catherinen tiedonhalun.
»Torino… Malttakaahan… Piemontin pääkaupunki… Torino… Torino… nyt se vaikeni… Torino, roomalaisten Bodincemagus, Taurasia, Colonia Julia, Augusta Taurinorum, nykyään Piemontin ja Sardinian valtioitten pääkaupunki, Pon ja Dora-joen varrella, Euroopan kauneimpia kaupunkeja, sataviisikolmattatuhatta asukasta, hallitseva kuningas Charles-Emmanuel… Sellainen on Torino, neiti Catherine.»
»Entä kaukanako Torino on Pisseleusta, herra Pitou? Sinun, joka tiedät kaikki, pitäisi tietää sekin.»
»Oh, hitossa, voin kyllä teille sanoa, kaukanako Torino on Pariisista, mutta vaikeampaa on tietää, kaukanako se on Pisseleusta.»
»No sano ensin, kaukanako se on Pariisista, Pitou… ja sitten me lisäämme siihen matkaan satakahdeksan kilometriä eli matkan Pisseleusta Pariisiin.»