»Sinun on tarpeetonta käydä tällä viikolla postissa. Muutamaan päivään en saa kirjeitä.»
Pitou oli jo vastaamaisillaan, että oli aavistanut sitä, mutta malttoikin mielensä, sillä hän halusi nähdä, kuinka pitkälle nuoren tytön luottamus menisi.
Nuori tyttö rajoitti luottamuksensa äsken mainitsemaamme huomautukseen, jonka tarkoituksena yksinkertaisesti oli säästää Pitoulta turhat aamukävelyt.
Mutta Pitoulle tämä huomautus merkitsi enempääkin.
Isidor ei ilmeisestikään ollut kirjoittanut vain, että oli palannut Pariisiin. Ellei siis Isidor enää kirjoittaisi merkitsi se, että hän aikoi pian tavata Catherinen.
Kukaties juuri se Pariisissa päivätty kirje, jonka Pitou tänä aamuna oli pannut onttoon piilipuuhun, ilmoitti Catherinelle, että hänen rakastajansa tulisi pian häntä tervehtimään? Ehkäpä juuri se katse, joka Pitoun saapuessa paikalle oli harhaillut etäisyyksissä ja sitten suuntautunut häneen, olikin tapaillut metsänreunasta merkkiä, joka ilmoittaisi nuorelle tytölle, että hänen lemmittynsä oli jo saapunut?
Pitou odotti antaakseen Catherinelle aikaa harkita, olisiko hänellä jotakin luottamuksellista sanottavaa. Kun Catherine pysyi itsepintaisesti äänettömänä, sanoi hän:
»Neiti Catherine, oletteko huomannut herra Billotissa tapahtunutta muutosta?»
Nuori tyttö säpsähti ja vastasi kysymykseen toisella kysymyksellä:
»Oletko sinä siis huomannut jotakin?»