Mutta hän oli niin kiintynyt ukko Clouisin sanoihin, ettei joutanut silmäilemään nuorta tyttöä.
Ja kuullessaan vanhan metsänvartijan sanovan, että kolmastoista kuula oli jäniksen vatsassa, ei hän voinut pidättäytyä, vaan nousi pöydästä ja meni toteamaan, oliko väitteessä perää.
»Herra nähköön, se on totta!» huudahti hän ja työnsi pikkusormensa kuulan tekemään reikään. »Teillä on tarkka silmä ja vakava käsi, ukko Clouis. Hyvä ampuja tekin olette, herra Billot, mutta ette te ammu jäniksiä tällä tavoin, yhdellä kuulalla.»
»Soo!» virkkoi Billot. »Välipä sillä, mutta koska otus, jonka aion nitistää, on parikymmentä kertaa jänistä kookkaampi, en toivoakseni ammu harhaan».
»Vallan oikein, sudestahan onkin kysymys», myönsi Pitou.
»Mutta onko näillä main susia? Se on harvinaista ennen lumen tuloa…»
»Niin, onhan se harvinaista, mutta kyllä niitä vain on.»
»Oletteko varma, herra Billot?»
»Ihan varma», vastasi tilanhoitaja silmäten yhtaikaa Pitouta ja
Catherinea, mikä olikin helppoa, koska nuoret nyt istuivat vierekkäin.
»Paimen on tänä aamuna nähnyt yhden.»
»Missä?» tutkaisi Pitou viattomasti.