Nuori nainen ojensi hänelle kätensä.
»Ah, paroonitar», virkkoi Mirabeau, »ettekö siis pelkää ruton tartuntaa?»
»Hyvä kreivi», vastasi nuori nainen, »olen kuullut vakuutettavan teidän kallistuvan meidän puolellemme ja minä tahdon tehdä teistä meikäläisen».
Mirabeau hymyili ja keskusteli kolme neljännestuntia tämän nuoren naisen kanssa, joka oli Anne-Louise-Germaine Necker, paroonitar de Stael.
Kolmen neljännestunnin kuluttua hän otti esille kellonsa ja sanoi:
»Ah, hyvä paroonitar, pyydän anteeksi! Barnave puhui minua vastaan.
Hän oli puhunut jo tunnin kun minä poistuin kansalliskokouksesta.
Minulla on ollut ilo keskustella kanssanne lähes kolme neljännestuntia.
Vastustajani on siis puhunut kohta kaksi tuntia. Hänen puheensa on
varmaankin jo loppumaisillaan ja minun täytyy mennä vastaamaan hänelle.»
»Menkää», kehoitti paroonitar, »vastatkaa ja olkaa rohkea!»
»Antakaa minulle tuo rautayrtin oksa, hyvä paroonitar, sanoi Mirabeau.
»Se olisi onnea tuottava taikakalu.»
»Varokaa, hyvä kreivi», vastasi paroonitar, »rautayrtti on surullisten juomauhrien kasvi».
»Antakaa silti; on paikallaan somistautua kuin marttyyri, joka astuu arenalle.»