»Herra kreivi», keskeytti Nicole hänet, »minä puolestani pidän tätä sopimusta yhtä pätevänä kuin se olisi notariuksen varmentama».
Hyvä on, parahin neiti», sanoi Cagliostro ja latoi pöydälle kymmenen kultarahaa, jotka hän oli kaiken aikaa pitänyt kourassaan, »koettakaa saada herra de Beausirekin omaksumaan vakaumuksenne, ja asia on sillä sovittu».
Ja hän viittasi Beausireä menemään neuvottelemaan Nicolen kanssa.
Heidän keskustelunsa ei kestänyt viittäkään minuuttia. Mutta on myönnettävä, että se oli näinä muutamina minuutteina peräti vilkasta.
Sillä välin Cagliostro piteli kynttilänvaloa vasten lävistettyä paperiarkkia ja nyökäytti päätänsä kuin vanhaa tuttua tervehtiäkseen.
»Ahaa», virkahti hän, »te olette keksinyt herra Lawin maineikkaan martingalen? Minä olen tämän martingalen takia menettänyt miljoonan.»
Ja hän heitti paperiarkin huolettomasti pöydälle.
Tämä Cagliostron huomautus antoi uutta virikettä Nicolen ja Beausiren keskusteluun.
Lopulta näkyi Beausire tehneen päätöksen.
Hän meni Cagliostron luo käsi ojossa kuin hevoshuijari, joka haluaa tehdä epuuttamattomat kaupat.