Mutta kulmakarvat kurtussa kreivi väistyi syrjään.
»Hyvä herra», sanoi hän, »aatelismiesten kesken sana on yhtä pätevä kuin teko. Olen antanut teille sanani, antakaa te nyt minulle omanne.»
»De Beausiren kunnian kautta, asia on sovittu!»
»Se riittää, hyvä herra», sanoi Cagliostro.
Sitten hän otti liivinsä taskusta kellon, jonka kuoressa oli timantein kehystetty Fredrik suuren muotokuva, ja sanoi:
»Kello on nyt neljännestä vailla yhdeksän, herra de Beausire. Täsmälleen kello yhdeksäksi teitä odotetaan Royal-aukion holvikaarten alle, Sully-hotellin puolelle. Pankaa nämä kymmenen louisdoria nuttunne taskuun, ottakaa viittanne, sitaiskaa miekka vyöllenne, menkää Notre-Damen sillan yli ja kulkekaa Saint-Antoinen katua pitkin. Ette saa antaa odottaa itseänne.»
Beausirelle ei tarvinnut sanoa tätä kahdesti. Hän työnsi kultarahat taskuunsa, heitti viitan hartioilleen ja pani miekan kupeelleen.
»Missä tapaan teidät, herra kreivi?»
»Saint-Jeanin hautuumaalla, olkaa hyvä… Kun haluaa puhella tämänluontoisista asioista häiriintymättä, on parempi puhella niistä vainajien kuin elävien parissa.»
»Entä mihin aikaan?»