»Sitten kun olette vapaa. Ensimmäisenä saapunut odottakoon toista.»
»Onko teillä muuta sanottavaa?» kysyi Beausire huomatessaan, ettei
Cagliostro aikonutkaan lähteä hänen kanssaan.
»On», vastasi kreivi, »aion puhella neiti Nicolen kanssa».
Beausire liikahti.
»Oh, olkaa rauhassa, rakas herra de Beausire. Olen kunnioittanut hänen mainettaan, kun hän vielä oli nuori tyttö. Sitä suurempi syy minun on kunnioittaa sitä nyt kun hän on perheen äiti. Menkää, herra de Beausire, menkää.»
Beausire loi Nicoleen katseen, joka näytti sanovan: — Rouva de Beausire, osoittakaa olevanne luottamukseni arvoinen. — Hän suuteli hellästi nuorta Toussaintia, tervehti kunnioittavasti ja hieman huolestuneena kreivi de Cagliostroa ja poistui huoneesta juuri kun Notre-Damen kirkonkello läpäytti kolme neljännestä yli kahdeksan.
V
Oidipos ja Lot
Kello lähenteli kahtatoista yöllä, kun muuan mieshenkilö poikkesi Royale-kadulta Saint-Antoinen kadulle, kulki sitä pitkin aina Sainte-Cathérinen suihkukaivolle saakka, pysähtyi hetkeksi sen luomaan varjoon varmentuakseen, ettei häntä vakoiltu, kääntyi sitten Saint-Paulin hotelliin vievälle kujalle ja sen edustalle päästyään siirtyi melkein pilkkopimeälle ja autiolle Roi-de-Sicilen kadulle ja askeliaan hidastuttaen sitä mukaa mitä pitemmälle hän tuli tällä kadulla poikkesi epäröiden Croix-Blanche-kadulle sekä pysähtyi yhä arkailevampana Saint-Jeanin hautuumaan ristikkoportin eteen.
Tähän hän jäi odottamaan ikäänkuin peläten pian näkevänsä jonkun haamun nousevan maasta ja kuivaili kersantinpukunsa hihalla otsalle kihonneita hikikarpaloita.