Ja tosiaankin, sydänyön hetken koittaessa ilmestyi joku aaveentapainen marjakuusten ja kypressien katveesta. Tämä haamu lähestyi porttia, ja lukkoon työnnetyn avaimen rasahdus todisti, että haamu, mikäli se se oli, pystyi ei vain nousemaan haudastaan, vaan haudasta noustuaan myöskin lähtemään hautuumaalta ulos.
Tämän narskahtavan äänen kuullessaan sotilashenkilö hätkähti.
»No, herra de Beausire», virkkoi Cagliostron ilkkuva ääni, »ettekö tunne minua vai oletteko unohtanut, että meidän piti tavata toisemme täällä?»
»Ah, tekö siellä olettekin!» sanoi Beausire ja huoahti syvään kuin henkilö, jonka sydämeltä on kirvonnut raskas taakka. »Sitä parempi! Nämä hiton kadut ovat niin pimeät ja autiot, ettei oikein tiedä, olisiko parempi kulkea yksin vaiko tavata joku elävä olento.»
»Loruja!» tokaisi Cagliostro. »Tekö nyt pelkäisitte mitään, olkoon hetki mikä tahansa! Minä en ainakaan usko. Teidänlaisenne urhea mies miekka kupeella! Tulkaa nyt tälle puolelle, hyvä herra de Beausire. Saatte olla varma, ettette tapaa ketään muuta kuin minut.»
Beausire noudatti kehoitusta, ja lukko, joka oli rasahtanut porttia äsken avattaessa, lupsahti kiinni hänen jälkeensä.
»Kas niin», jatkoi Cagliostro, »tulkaa nyt tätä kaitaa polkua, hyvä herra; parinkymmenen askeleen päästä löydämme luhistuneen hautakiven, jonka portaille voimme istuutua ja suloisessa rauhassa haastella pikku hommistamme».
Beausire oli valmis seuraamaan Cagliostroa, mutta hetken emmittyään hän sanoi:
»Missä juukelissa te näette polun? Minä en huomaa muita kuin pensaita, jotka repivät lahkeeni, ja ruohoa, joka ulottuu polviin saakka.»
»Tämä hautuumaa onkin maailman huonoimmin hoidettuja, mikäli minä niitä tunnen. Mutta eipä sitä tarvitse ihmetelläkään. Tehän tiedätte, ettei tänne juuri haudata muita kuin Grève-torilla teloitettuja eikä niiden kurjien takia viitsitä nähdä paljo vaivaa. Mutta, rakas herra de Beausire, meillä on täällä sentään yksi ja toinen kuuluisuus. Jos olisi päiväsaika, näyttäisin teille paikan, mihin on kuopattu Bouteville de Montmorency, joka mestattiin kaksintaistelun takia, ritari de Rohan, joka mestattiin hallitusta vastaan suunnittelemiensa vehkeilyjen johdosta, kreivi de Horn, joka teilattiin juutalaisen murhasta, Damiens, joka paloiteltiin senjohdosta, että hän oli yrittänyt surmata Ludvig viidennentoista. Ja monia muita. Ette siis saa halveksia Saint-Jeanin hautuumaata, herra de Beausire, se on huonosti hoidettu mutta hyvin kansoitettu.»