»Mitä kansalliskokous teki sen miehen hyväksi?»
»Se nousi seisaalleen ja pakotti hänet istumaan ja panemaan lakin päähänsä.»
»Ah!» huudahti kuningatar äänellä, joka oli ominainen vain hänelle.
»Kohtaus oli varmaankin hyvin liikuttava. Mutta minä en ollut siellä.
Te, hyvä kenraali, tiedätte paremmin kuin kukaan muu», lisäsi hän
hymyillen, »etten voi aina olla missä haluan».
Kenraali teki eleen, joka merkitsi, että hän aikoi vastata, mutta kuningatar jatkoi sallimatta hänen sanoa mitään:
»Minä olin sensijaan täällä ja otin vastaan vaimo Françoisin, kansalliskokouksen onnettoman leipurin leski-poloisen, jolta kansalliskokous antoi miehen murhata ovellaan. Mitä teki kansalliskokous tuona päivänä, herra de Lafayette?»
»Madame», vastasi kenraali, »puhutte onnettomuudesta, joka on mitä syvimmin pahoittanut Ranskan kansanedustajien mieltä. Kansalliskokous ei voinut ehkäistä murhaa, mutta se on toki rangaissut murhaajia.»
»Niin, mutta se rangaistus ei ole lohduttanut vaimo-parkaa, minä vakuutan, ettei ole. Hän on ollut tulemaisillaan hulluksi ja hänen pelätään synnyttävän kuolleen lapsen. Jos lapsi jää eloon, olen luvannut ruveta sen kummiksi. Ja jotta kansa näkisi, etten ole niin tunteeton kuin väitetään minun olevan sitä kohdanneille onnettomuuksille, pyydän, herra kenraali, teidän suostumustanne siihen, että kastetoimitus saataisiin pitää Notre-Damessa.»
Lafayette kohotti kätensä kuin henkilö, joka on valmistautunut pyytämään puheenvuoroa ja on nyt mielissään, kun se on hänelle myönnetty.
»Madame, lyhyen ajan kuluessa olette jo kahdesti viitannut oletettuun vankeuteenne, jossa haluatte saada uskolliset palvelijanne luulemaan minun teitä pitävän. Madame, minä kiiruhdan sanomaan serkkuni läsnäollessa, toistan sen, jos on tarvis, Pariisille, Euroopalle, koko maailmalle, kuten eilen kirjoitin herra Mounierille, joka Dauphinén peräkulmilta saakka huokailee kuninkaallisen vankeuden takia — madame, olette vapaa. Minä toivon, suorastaan rukoilen, että te todistaisitte sen, kuningas ryhtymällä jälleen metsästelemään ja matkustelemaan ja te, madame, lähtemällä hänen mukanaan.»
Kuningatar hymyili epäuskoisen henkilön hymyä.