»Lupauksenne ruveta leski-poloisen orpolapsen kummiksi todistaa, että kuningatar on noudattanut niitä hyvän sydämen vaistoja, joita jokainen hänen lähellään oleva on oppinut kunnioittamaan ja rakastamaan. Kun kastetoimituksen aika koittaa, valitkoon kuningatar kirkon, jossa hän haluaa sen pidettäväksi. Kuningatar antakoon määräykset ja niiden määräysten mukaan kaikki tapahtuu. Ja nyt», jatkoi kenraali kumartaen, »minä odotan määräyksiä, joilla teidän majesteettinne suvaitsee kunnioittaa minua tänään».
»Tänään, hyvä kenraali», vastasi kuningatar, »ei minulla ole esittää teille muuta pyyntöä kuin kutsua serkkunne, jos hän vielä jää pariksi päiväksi Pariisiin, saapumaan kanssanne rouva de Lamballen iltakutsuihin. Tiedättehän, että hän ottaa vastaan sekä omasta että minun puolestani?»
»Ja minä, madame», vastasi Lafayette, »käytän hyväkseni tätä kaksinkertaista kutsua ja pyydän teidän majesteettianne uskomaan, että mikäli minua ei ole niissä piireissä varemmin nähty, on se johtunut siitä, että olette unohtanut mainita haluavanne nähdä minut niissä.»
Kuningattaren vastauksena oli pään nyökkäys ja hymy.
Se oli hyvästely.
Kumpikin otti siitä oman osansa:
Lafayette kumarruksen, kreivi Louis hymyn.
Molemmat vetäytyivät ovelle, toinen entistäkin katkeroituneempana, toinen vieläkin alttiimpana.
II
Kuningas