Kuningattaren huoneistosta poistuessaan vieraat tapasivat oven ulkopuolella kuninkaan kamaripalvelijan, François Huen, joka odotteli heitä.
Kuningas oli — niin selitti kamaripalvelija — aloittanut erään hyvin tärkeän lukkotyön ja pyysi senvuoksi herra de Lafayettea nousemaan hänen luokseen pajaan.
Saapuessaan Tuileries-palatsiin oli Ludvig XVI heti tiedustellut, oliko talossa pajaa, ja saatuaan kuulla, että Katariina de Medicin ja Philibert de Lormen rakennuspiirustuksista oli tykkänään unohdettu tämä hänen mielestään tuiki välttämätön työhuone, oli hän valinnut toisesta kerroksesta, makuusuojansa yläpuolelta tilavan ullakkohuoneen, johon pääsi sekä ulko- että sisäportaita myöten.
Kaikkien niiden vakavien puuhien ohella, jotka viiden viikon aikana Ludvig XVI:n muutettua Tuilerieihin olivat kasaantuneet hänen hoidettavakseen, hän ei ollut hetkeksikään unohtanut pajaansa. Siitä oli tullut hänen keppihevosensa. Hän itse oli valvonut sen sisustamista, määrännyt palkeitten, ahjon, alasimen, viilapenkin ja työkalupöydän paikan. Edellisenä iltana oli paja saatu kuntoon: pyöröviilat, sekaviilat, kääntöviilat, talttaviilat, kouruviilat olivat paikoillaan, takovasarat, ristivasarat, moukarit riippuivat nauloissaan, laakapihdit, pyöröpihdit, sudenpitopihdit, ottimet, näpistimet olivat käden ulottuvilla. Ludvig XVI ei jaksanut kauempaa pidättäytyä, vaan oli jo varhain aamulla käynyt käsiksi tähän työhön, joka oli hänelle niin suurta rattoa ja jossa hän olisi voinut päästä mestariksi elleivät, kuten olemme nähneet, mestari Gamainin haikeaksi pettymykseksi sellaiset öykkärit kuin Turgot, Calonne ja Necker olisi häirinnet häntä tässä jalossa puuhassa puhumalla hänelle ei vain Ranskan asioista, mikä mestari Gamaininkin mielestä oli paikallaan, vaan myöskin ja ihan suotta Brabantin, Itävallan, Englannin, Amerikan ja Espanjan asioista.
Tämä seikka siis selittää, miksei Ludvig XVI, joka oli päässyt parhaaseen työnvauhtiin, ollut mennyt alas Lafayettea tapaamaan, vaan oli pyytänyt kenraalia tulemaan ylös hänen luokseen.
Ehkä hän lisäksi halusi osoittaa kansalliskaartin päällikölle majesteettia lukkoseppänä osoitettuaan hänelle varemmin heikkoutta kuninkaana?
Koska kamaripalvelija ei katsonut sopivaksi opastaa vieraita kuninkaan huoneiston kautta ja yksityisportaita myöten kuninkaalliseen pajaan, ohjasi hän kenraalin ja kreivi Louisin käytävien kautta ja isoja portaita myöten, mikä pidensi heidän matkaansa aika lailla.
Tämä poikkeaminen lyhimmästä tiestä antoi nuorelle kreiville sopivan tilaisuuden tuumailla.
Hän siis tuumaili.
Niin mielissään kuin olikin hänen osakseen tulleesta ystävällisestä vastaanotosta huomasi hän kuitenkin, ettei kuningatar ollut häntä odottanut. Ei sanaakaan, joka olisi ilmaissut salaisen ajatuksen, ei ainoatakaan salaperäistä elettä, joka olisi merkinnyt, että kuninkaallinen vanki, joka hän väitti olevansa, tiesi mihin toimeen hänet oli valittu ja kaikkein vähimmin arveli hänen tulleen pelastamaan häntä vankeudesta. Se oli muuten täysin sopusoinnussa Charnyn väitteen kanssa, että näet kuningas oli pitänyt kaikilta, yksinpä kuningattareltakin salassa, mikä oli hänen matkansa tarkoitus.