Vaikka kreivi Louis olikin mielissään saadessaan jälleen nähdä kuningattaren, arveli hän kuitenkin, ettei saisi tältä selville tehtävänsä ratkaisua.
Hänen täytyisi nyt kuninkaan sanoista ja eleistä, jotka olisivat
tarkoitetut vain hänen tajuttavikseen, tehdä johtopäätöksensä, että
Ludvig XVI olisi tarkemmin kuin kenraali Lafayette selvillä hänen
Pariisin-matkansa varsinaisesta tarkoituksesta.
Pajan oven edessä kamaripalvelija kääntyi ja, koska ei tuntenut herra de Bouilléta, kysyi:
»Kenet ilmoitan?»
»Ilmoittakaa kansalliskaartin ylikenraali. Minä itse aion esitellä tämän herrasmiehen hänen majesteetilleen.»
»Kansalliskaartin herra ylikenraali», sanoi kamaripalvelija avattuaan oven.
Kuningas kääntyi.
»Ahaa», sanoi hän, »tekö siellä olettekin, herra de Lafayette? Suokaa anteeksi, että olen kutsuttanut teidät tänne ylös, mutta lukkoseppä vakuuttaa, että olette tervetullut hänen pajaansa. Miilunpolttaja sanoi esi-isälleni Henrik neljännelle: 'Miilunpolttaja on isäntä omassa talossaan.' Minä puolestani sanon teille, herra kenraali: Te olette isäntä sekä sepän että kuninkaan talossa!»
Kuten huomaamme, aloitti Ludvig XVI keskustelun melkein yhtä hyökkäävästi kuin Marie-Antoinettekin.
»Sire», sanoi kenraali, »minkälaisissa olosuhteissa minulla onkin kunnia päästä kuninkaan puheille, missä kerroksessa ja minkälaisessa asussa hän ottaakin minut vastaan, on kuningas sittenkin aina kuningas, ja se, joka tällä hetkellä kumartaa hänelle mitä nöyrimmin, on alati hänen uskollinen alamaisensa ja altis palvelijansa».