»Vähäpätöinen kirje», keskeytti kuningas, »kirje, joka oli vain suullisesti esitettävän tehtävän johdanto».
»Sen suullisen tehtävän hän on suorittanut, sire. Minä olen tullut Pariisiin isäni lähettämänä ilmoittamaan, että mainittu asia on toimitettu, ja saadakseni keskustella teidän majesteettinne kanssa kahdenkesken.»
»Tiedättekö siis kaikki?»
»Tiedän, että kuningas toivoo otollisen hetken tullen voivansa turvallisena lähteä Ranskasta.»
»Ja että hän on luottanut markiisi de Bouilléhen, mieheen, joka parhaiten pystyy edistämään hänen suunnitelmaansa?»
»Minun isäni on sekä ylpeä että kiitollinen siitä kunniasta, jota olette osoittanut hänelle, sire.»
»Mutta siirtykäämme pääasiaan. Mitä hän sanoo hankkeesta?»
»Että se on uhkarohkea ja vaatii tavatonta varovaisuutta, mutta ei ole mahdoton toteuttaa.»
»Ennen kaikkea», sanoi kuningas, »eikö herra de Bouillélle, jotta hänen avunannostaan koituisi kaikki se teho, jota hänen uskollisuutensa ja alttiutensa lupaavat, olisi uskottava Metzin päällikkyyden lisäksi eräiden muidenkin maakuntien, etenkin Franche-Comtén käskynhaltijan tointa?»
»Samaa mieltä on isänikin, sire, ja minä olen onnellinen siitä, että kuningas ensimmäisenä on ilmaissut käsityksensä tästä asiasta. Markiisi pelkäsi, että kuningas voisi arvella hänen henkilökohtaisen kunnianhimonsa…»