»No, no, enkö muka tuntisi isänne epäitsekkyyttä? Antakaapa nyt kuulua, onko hän selittänyt teille, mikä tie olisi valittava?»
»Ennen muuta, sire, isäni pelkää yhtä seikkaa.»
»Mitä seikkaa?»
»Sitä, että ne monet pakosuunnitelmat, joita teidän majesteetillenne esitetään milloin Espanjan, milloin Itävallan taholta, milloin Torinon emigranttien taholta, voivat haitata toisiaan ja tehdä tyhjäksi hänen suunnitelmansa jonkun sellaisen aavistamattoman tapahtuman muodossa, joka tavallisesti pannaan sattuman tiliin ja joka melkein aina on puolueiden keskinäisen kateuden ja varomattomuuden seurausta.»
»Hyvä Louis, lupaan teille antavani koko maailman punoa juoniaan ympärilläni. Se on ensinnäkin puolue-elämän välttämätön tarve ja toiseksi sitä vaatii myöskin minun nykyinen asemani. Lafayetten älyn ja kansalliskokouksen katseitten tarkatessa kaikkia näitä lankoja, joiden tarkoituksena onkin vain johtaa heitä harhaan, aiomme me niiden harvojen uskottujen avulla, jotka ovat ihan välttämättömät suunnitelman toteuttamiseksi ja joihin voimme ehdottomasti luottaa, kulkea omaa tietämme sitä turvallisemmin, koska se on kaikkia muita salaisempi.»
»Sire, kun se kohta nyt ori käsitelty, sallikaa minun näyttää, mitä isälläni on kunnia ehdottaa teidän majesteetillenne.»
»Puhukaa», sanoi kuningas ja kumartui kartan yli voidakseen myöskin katsein arvioida niitä ehdotuksia, jotka nuori kreivi aikoi sanoin selittää.
»Sire, on monta paikkaa, joista kuningas voisi saada suojaisen tyyssijan.»
»Niin on.»
»Onko kuningas jo tehnyt valintansa?»