»En vielä. Odottelin herra de Bouillén ehdotusta ja oletan teidän sen nyt esittävän.»
Nuori mies nyökäytti päätänsä kunnioitusta ja hyväksymistä ilmaisevin elein.
»No, antakaa kuulua», kehoitti Ludvig XVI.
»Sire, meillä on ensinnäkin Besançon, jonka linnoitus on hyvin varma ja edullinen armeijan kokoontumispaikka ja josta käsin on helppo antaa merkki sveitsiläisille. Armeijaamme liittyneet sveitsiläiset voivat marssia Bourgognen kautta, jossa on runsaasti kuninkaanpuoluelaisia, ja sitä tietä edetä Pariisiin.»
Kuningas ravisti päätänsä merkiksi: — Mieluummin joku toinen paikka.
Nuori kreivi jatkoi:
»Sitten on meillä Valenciennes, sire, tai joku muu Flandrian linnoitus, jossa on taattu varusväki. Herra de Bouillé menisi sinne itse joukkoineen joko ennen kuninkaan tuloa tai sen jälkeen.»
Ludvig XVI teki jälleen eleen, joka merkitsi: — Onko muuta, hyvä herra?
»Kuningas voisi», jatkoi nuori mies, »mennä Ardennien ja Itävallan Flandrian kautta ja palata sitten rajan yli johonkin niistä linnoituksista, jotka kuuluvat isäni valtapiiriin ja joihin hän voisi ennakolta kerätä riittävän määrän sotavoimaa».
»Sanon teille pian, miksi teiltä kyselen, ellei teillä ole muuta ehdotettavana.»