»Kuningas voisi vihdoin mennä suoraan Sedaniin tai Montmédyyn. Siellä, valta-alueensa keskuksessa, voisi kenraali noudattaa kuninkaan toivomusta, joko teidän majesteettinne kaluaa lähteä Ranskasta tai päättää marssia takaisin Pariisiin.»
»Hyvä kreivi», sanoi kuningas, »haluan selittää teille parilla sanalla, mikä saa minut epäämään kolme ensimmäistä ehdotusta ja hyväksymään mahdollisesti neljännen. Besançon ensinnäkin on liian kaukana, minkä vuoksi voisin joutua helposti kiinni ennenkuin sinne ehtisinkään. Valenciennes on kohtuullisen matkan päässä ja miellyttää minua aika lailla kaupungissa vallitsevan erinomaisen mielialan vuoksi, mutta herra de Rochambeau, joka on Hainautin, erään etuvarustuksen, päällikkö, on intoutunut demokraatti. En liioin halua mennä Ardennien tai Flandrian kautta pyytämään apua Itävallalta; paitsi sitä etten pidä koko Itävallasta, joka sekaantumalla meidän asioihimme vain sekoittaa ne, on Itävallalla itselläänkin talla haavaa kylliksi tekemistä lankoni sairauden, Turkin sodan ja Brabantin kapinan johdosta, niin etten halua lisätä sen huolia jouduttamalla sitä selkkauksiin Ranskan kanssa. Enkä muuten halua poistua Ranskasta. Jos kuningas astuu valtakuntansa rajan yli, ei hän tiedä, voiko hän enää milloinkaan palata. Katsokaa Kaarlo toisen, katsokaa Jaakko toisen kohtaa. Edellinen pääsi palaamaan vasta kolmentoista vuoden perästä, jälkimäinen ei milloinkaan. Ei, pidän parempana Montmédytä. Se on sopivan matkan päässä isänne vaikutuspiirin keskuudessa… Sanokaa markiisille, että olen tehnyt valintani ja aion vetäytyä Montmédyhyn.»
»Onko kuningas jo päättänyt tämän palon vai onko se vasta ehdotus?» uskalsi nuori kreivi kysyä.
»Rakas Louis», vastasi Ludvig XVI, »mitään ei ole vielä päätetty ja kaikki on tilannesuhteitten varassa. Jos huomaan, että kuningatarta ja lapsiani uhkaa jokin uusi vaara, samantapainen kuin sekin, jonka alaisiksi he joutuivat lokakuun viidennen ja kuudennen päivän välisenä yönä, teen päätökseni, ja sanokaa isällenne hyvä kreivi, että päätökseni on silloin peruuttamaton.»
»Sallikaa minun nyt, sire», jatkoi nuori mies, »alistaa kuninkaan harkittavaksi isäni ehdotus, mikäli se koskee matkan järjestelyä…»
»Oh, sanokaa, sanokaa!»
»Hänen käsittääkseen, sire, olisi matkan vaaroja vähennettävä jakamalla ne kahdelle taholle.»
»Selittäkää tarkemmin.»
»Sire, teidän majesteettinne olisi yhtäältä lähdettävä kuninkaallisen prinsessan ja madame Elisabetin kanssa ja kuningattaren toisaalta hänen korkeutensa kruununprinssin seurassa, joten…»
Kuningas ei antanut nuoren kreivin lopettaa lausettaan.