»On turhaa keskustella siitä asiasta, hyvä Louis», virkkoi hän. »Kuningatar ja minä olemme eräänä juhlallisena hetkenä päättäneet, ettemme eroa toisistamme. Jos isänne haluaa pelastaa meidät, pelastakoon hän meidät yhdessä, tai älköön ollenkaan.»
Nuori kreivi kumarsi.
»Kun hetki on lyönyt, antakoon kuningas määräyksensä», sanoi hän, »ja kuninkaan määräyksiä noudatetaan. Mutta sallikaa minun huomauttaa kuninkaalle, että käy vaikeaksi löytää kyllin tilavia vaunuja, joissa teidän majesteettinne ja kuningatar, teidän jalosukuiset lapsenne, madame Elisabet ja ne pari kolme palvelijaa, joiden on seurattava teitä, voisivat mukavasti matkustaa.»
»Älkää olko siitä huolissanne, kelpo Louis; sitä varten teetetään erikoisvaunut. Asia on jo tuumittu valmiiksi.»
»Vielä muuan seikka, sire. Montmédyhyn on kaksi tietä. Minun on enää kysyttävä teiltä, kummanko näistä kahdesta teidän majesteettinne valitsee, jotta voitaisiin käskeä jonkun taatun insinöörin tutkia sitä.»
»Meillä on tiedossa sellainen taattu insinööri. Herra de Charny, jonka tiedämme ehdottoman luotettavaksi, joka on piirtänyt Chandernagorin tienoon kartat huolellisesti ja hyvin taitavasti. Mitä harvemmille uskomme salaisuuden, sitä parempi. Kreivissä meillä on koeteltu, älykäs ja urhea palvelija; käyttäkäämme häntä. Puhuaksemme jälleen tiestä, te huomaatte, että olen sitäkin jo tuuminut. Kun jo ennakolta olin valinnut Montmédyn, olen merkinnyt tälle kartalle ne kaksi tietä, jotka sinne vievät.»
»Niitä on kolmekin, sire», huomautti herra de Bouillé kohteliaasti.
»Niin on, tiedän, kolmas on Pariisin-Metzin tie, josta poiketaan, senjälkeen kun Verdun on sivuutettu, Meuse-joen vartta Stenayn tielle, mistä Montmédy on ainoastaan kolmen lienen päässä.»
»Lisäksi on vielä se tie, joka kulkee Reimsin, Islen, Rethelin ja Stenayn kautta», sanoi nuori kreivi kyllin vilkkaasti, jotta kuningas huomaisi hänen asettavan etualalle juuri sen tien.
»Ahaa!» virkkoi kuningas. »Tuntuu siltä että te puolestanne pidätte sitä tietä soveliaimpana?»