»Niin, niin, niin se on», sanoi hän, »tietysti olin tulossa Tuileries-palatsista. Miksen? Ei ole mikään salaisuus, että olen ollut herra Veton lukkoseppämestari.»
»Mitä? Herra Veton? Ketä te sanotte herra Vetoksi?»
»Mitä mä kuulen! Ettekö tiedä, että se on kuninkaan nimi?
Mutta mistä te siis oikeastaan tulette? Kiinastako?»
»Minkä sille voi! Minä teen työtäni enkä harrastele politiikkaa.»
»Olette ylen onnellinen. Minä valitettavasti olen joutunut harrastelemaan sitäkin, tai oikeammin minut on pakotettu harrastelemaan. Se vie minut kerran vielä turmioon.»
Gamain kohotti katseensa ja huoahti raskaasti.
»Pötyä», sanoi tuntematon, »olisiko teidät kutsuttu Pariisiin suorittamaan samansuuntainen työ, jota tulitte tekemästä silloin kun ensimmäisen kerran toisemme tapasimme?»
»Ihan niin, mutta silloin en tiennyt, minne minut vietiin, ja silmäni oli sidottu, nyt sen sijaan tiesin, minne menin ja silmäni olivat auki.»
»Teidän oli sen vuoksi helppoa tuntea Tuilerieis-palatsi?»