»No hyvä, koska se on totta, miksi siis kiellätte? Tiedättekö, että moinen salaperäisyys olisi näinä aikoina hyvin vaarallista jonkun toisen kuin minun kanssani, hyvä ystävä?»
»Niinpä kai, mutta teidän kanssanne?» sanoi Gamain liehitellen.
»Minun kanssani? Mitä sillä tarkoitatte?»
»Tarkoitan ystävää.»
»Kyllä vainen. Te luotatte ystäväänne tavattomasti. Te sanotte hänelle niin ja sitten heti ei. Te sanotte hänelle: se on totta! ja heti sen jälkeen: se ei ole totta! Hiisi vieköön, se on kuin viime kerrallakin, jolloin kerroitte minulle jutun… täytyisi olla Pézénasista kotoisin uskoakseen hetkeäkään jutun todenperäisyyttä.»
»Minkä jutun?»
»Jutun siitä salaovesta, jonka olette raudoittanut jonkun ylhäisen herran talossa, jonka osoitetta ette edes voinut minulle ilmaista.»
»Hyvä, uskotte tai ette, mutta tälläkin kerralla on kysymys ovesta.»
»Kuninkaan huoneistossa?»
»Kuninkaan huoneistossa. Mutta käytäväoven asemasta on nyt puhe kaapinovesta.»