Kuninkaan vuodekomeron takana, pimeässä käytävässä, joka vie kruununprinssin huoneeseen — rautakaappi.
Otettava selko, eikö Louis Lecomte, lukkosepänoppilas, olekin vain kreivi Louis, markiisi de Bouillén poika, joka yksitoista päivää sitten saapui Metzistä Pariisiin.
X
Tohtori Guillotinin kone
Jo kahta päivää myöhemmin sai Cagliostro niiden omituisten tuntosarvien avulla, joita hänelle oli kaikissa kansankerroksissa, yksinpä kuninkaankin palveluskunnan keskuudessa, selville, että kreivi Louis de Bouillé oli tullut Pariisiin lokakuun 15 tai 16 päivänä; hänen serkkunsa Lafayette oli tavannut hänet 18 päivänä; samana päivänä tämä oli esitellyt hänet kuninkaalle; 22 päivänä nuorukainen oli tarjoutunut sepänoppilaaksi Gamainille; oli viipynyt hänen luonansa kolme päivää; neljäntenä päivänä lähtenyt mestarin kanssa Versaillesista Pariisiin; oli päässyt esteettömästi kuninkaan puheille; oli palannut asuntoonsa, jonka oli vuokrannut ystävänsä Achille du Chasteletin huoneiston vierestä; oli heti muuttanut pukua ja matkustanut samana iltana postivaunuissa Metziin.
Toisaalta, päivää myöhemmin sen jälkeen kun hänellä oli ollut yöllinen keskustelu Beausiren kanssa Saint-Jeanin hautuumaalla, hän oli nähnyt entisen aliupseerin touhuissaan kiiruhtavan Bellevueen pankkiiri Zannonen puheille. — Palattuaan kello seitsemältä aamulla pelaamasta — hän oli hävinnyt viimeisenkin louisdorinsa herra Lawin erehtymättömän martingalen uhallakin — Beausire huomasi kotinsa ihan autioksi. Neiti Oliva ja pikku Toussaint olivat kadonneet.
Silloin Beausiren mieleen johtui, että kreivi Cagliostro oli kieltäytynyt lähtemästä hänen kanssansa ulos ja selittänyt, että hänellä oli jotakin tähdellistä sanottavaa neiti Olivalle.
Oli aihetta seuraavanlaiseen epäluuloon: kreivi oli ryöstänyt neiti Olivan. Hyvänä vainukoirana Beausire käänsi nenänsä näille jäljille ja seurasi niitä Bellevueen saakka. Siellä hän oli maininnut nimensä ja hänet oli heti opastettu parooni Zannonen eli kreivi Cagliostron luo — lukijan omassa vallassa on, kumpaa nimitystä haluaa käyttää tästä, ellei juuri kertomuksemme päähenkilöstä niin ainakin esitettävänämme olevan murhenäytelmän sokkanaulasta.
Astuttuaan salonkiin, jonka me jo tunnemmekin, kun olemme aikaisemmin nähneet siellä tohtori Gilbertin ja markiisi de Favrasin, ja jouduttuaan kreivin eteen Beausire tuli hämilleen. Kreivi tuntui hänestä niin ylhäiseltä herralta, ettei hän uskaltanut tiukata tältä rakastajatartaan.
Cagliostro puolestaan näytti osaavan lukea entisen aliupseerin salaisimmatkin ajatukset, koskapa sanoi: