"Niin, mutta aatteen hyväksi. Tämä aate, Gilbert, on kansojen kirvoittamisia, se on vapaus! Se on tasavalta — ei Ranskan, Jumala varjelkoon minua niin itsekkäästä ajatuksesta! — se on yleisinhimillinen tasavalta, koko maailman veljeys! Ne miehet eivät ole neroja, he eivät ole rehellisiä, heillä ei ole omaatuntoa, mutta heillä on jotakin, mikä on paljoa voimakkaampaa, paljoa tanakampaa, paljoa hellittämättömämpää kuin kaikki muu: heillä on vaistoa."
"Attilan vaisto!"
"Tepä sen sanoitte: Attilan, joka nimitti itseään Jumalan vasaraksi ja joka tuli hunnien, alanien, sveevien raakalaisveren kanssa tallaamaan jalkoihinsa roomalaisen kulttuurin, kun tämä oli jo vallan laho Nerojen, Vespasianusten, Heliogabalusten nelisatavuotisen hallituksen johdosta."
"Mutta pysykäämme asiassa, älkäämme yleistäkö. Minne se verilöyly meidät johtaa?"
"Oh, varsin yksinkertaiseen ratkaisuun. Se häpäisee kansalliskokouksen, kommuunin, kansan, koko Pariisin. Pariisi on tahrattava verellä, ymmärrättekö, jotta Pariisi, nämä Ranskan aivot, tämä Euroopan ajatus, tämä maailman sielu, jotta Pariisi, tuntiessaan, ettei anteeksianto olisi enää mahdollista, nousisi yhtenä miehenä, työntäisi Ranskan edellään ja viskaisi vihollisen isänmaan pyhän alueen ulkopuolelle."
"Mutta ettehän te ole ranskalainen!" huudahti Gilbert. "Mitä se siis teitä liikuttaa?"
Cagliostro hymyili.
"Kuinka te, Gilbert, kehittynyt äly ja voimakas persoonallisuus, voitte sanoa jollekin ihmiselle: 'Älä sekaannu Ranskan asioihin, sillä sinä et ole ranskalainen!' Eivätkö Ranskan asiat, Gilbert, ole maailman asioita? Työskenteleekö Ranska vain omaksi hyväkseen, poloinen egoisti? Kuoliko Jeesus ainoastaan juutalaisten puolesta? Mikä oikeus sinulla on tulla sanomaan apostolille: 'Sinä et ole natsarealainen!' Kuule, kuule, Gilbert, minä olen keskustellut näistä asioista neron kanssa, joka oli vallan toisella tavalla kehittyneempi kuin minä tai sinä, miehen tai hengen kanssa, jonka nimi on Althotas, eräänä päivänä, kun hän esitti minulle laskelmaa verestä, joka oli vuodatettava, ennenkuin maailman vapauden aurinko pääsisi nousemaan. No niin, sen miehen päätelmät eivät ole järkyttäneet vakaumustani. Olen kulkenut, kuljen nyt ja vastedeskin kumoten kaikki, mikä on tielläni, ja sanon tyynin äänin ja puhtain katsein: 'Sääli esteitä, mutta minä olen tulevaisuus!' — Sinulla oli jotakin pyydettävää minulta, eikö niin? Suostun ennakolta pyyntöösi. Mainitse sen miehen tai naisen nimi, jonka haluat pelastaa."
"Haluan pelastaa naisen, jonka te, mestari, ja minä emme voi sallia kuolla."
"Haluat pelastaa kreivitär de Charnyn?"