"Ette, mestari", vastasi Gilbert, "ja tälläkin kerralla olette lahjoittanut minulle elämän, joka on minulle omaa elämääni rakkaampi".
"Mene siis", sanoi Cagliostro, "ja johtakoon askeliasi sen Ranskan henki, jonka ylevimpiä poikia sinä olet!"
Cagliostro lähti, ja Gilbert seurasi häntä.
Vaunut odottelivat yhä. Tohtori astui niihin ja käski ajaa oikeusministeriön eteen. Danton asui siellä.
Oikeusministerinä Dantonilla oli erinomainen veruke päästä esiintymästä kommuunissa.
Mitäpä hän siellä olisi tehnytkään? Eivätkö Marat ja Robespierre olleet siellä? Robespierre ei sallisi Muratin mennä edelleen: murhan eteen valjastettuina he kulkisivat samaa jalkaa. — Ja olihan Tallien heitä kaitsemassa.
Dantonia odotti kaksi vaihtoehtoa: joka hän liittyisi kommuuniin ja muodostaisi Maratin ja Robespierren kanssa kolmiliiton, tai kansalliskokous antaisi hänen käsiinsä diktatuurin, jota hän hoitaisi oikeusministerinä.
Hän ei halunnut Robespierren ja Maratin seuraan. Kansalliskokous puolestaan ei välittänyt hänestä.
Kun Gilbert ilmoitettiin, oli hän huoneessaan vaimonsa kanssa, tai oikeammin, hänen vaimonsa oli hänen jalkojensa juuressa: verilöyly oli niin tunnettu asia, että hänen vaimonsa rukoili häntä estämään sen.
Hän, vaimo-rukka, kuolisi tuskasta, jos se verilöyly pantaisiin toimeen.